Mikä ihmeen Ekotekokeko? Sen kävivät selvittämässä Joutsenet, Pelottomat Pennut, Tiikerit, Supikoirat, Karhunpennut ja Valkohylkeet. Myös sudenpentuveljemme, Harjun Poikien Feeniksit, Kurret ja Oravat, nähtiin paikalla. Toki muutama muukin lippukunta osallistui tapahtumaan, mutta Roineen Tyttö -tiheys oli korkea: minne vaan vilkaisikin, siellä aina näkyi tuttuja naamoja.
Tesoman Sinisiskot yhteistyökumppaneineen olivat järjestäneet mukavan lauantaipäivän täynnä sudenpennun kokoisia tehtävärasteja. Joku Sinisiskoista oli käynyt äärimmäisen tiukat neuvottelut ilmojen haltijan kanssa, sillä lauantaiksi luvattu sade alkoi vasta myöhemmin iltapäivällä. Jonoja ja ruuhkaa oli tuskin nimeksikään, lieneekö johtunut Roineen Tyttöjen hyvästä arpaonnesta lähtöajan osalta.
Maailman pelastaminen on raskas teema, mutta Ekotekokeko lähestyi asiaa sudenpennun näkövinkkelistä, tarjoillen tietoa konkreettisten tehtävien kautta, joista osa ylsi jopa elämyksen tasolle, kuten tuulimyllyn rakentaminen perunasta ja maitopurkista. Ainakin tyytyväiset Valkohylkeet suunnittelivat, että näitä pitää rakentaa lisää kotona…
Erilaisten jätteiden maatumisnopeutta opeteltiin heittämällä jätteiden mukaan nimettyjä puukalikoita: pisimmälle heitettiin ”jäte” joka maatuu hitaimmin. Haasteita ja toisaalta onnistumisen mahdollisuuksia oli kahdenlaisia: oikea maatumisjärjestys ja toisaalta heittotarkkuus. En ihmettelisi, vaikka jokainen ekotekokekoilija muistaisi lopun elämäänsä, että muovipullon maatuminen kestää 400-500 vuotta.
Vesi, vesi, vesi -rastilla demonstroitiin veden saastumista ja kuinka vaikeaa veden puhdistaminen on. Sudenpennut saivat lisätä veteen lannoitteita, kemikaaleja, ”öljyä” ja ”muovia”, jolloin puhtaasta vedestä tuli ikävännäköistä mössöä. Puhdistaminen suodatinpaperilla siivilöi suurimmat sattumat, mutta ei tehnyt vedestä juomakelpoista. Supikoirat ihastuivat teemaan erityisesti. Tapahtuman jälkeen he saivat rastin tarpeiston mukaansa lisäharjoituksia varten.
Ehkäpä vakavimmat keskustelut käytiin maapallon varojen ylikuluttamisesta: kuinka monta maapalloa keskimääräinen sudenpentu kuluttaa vuodessa. Ennakkotehtävien perusteella laskettiin ryhmän keskimääräinen kulutus ja ikävältähän ne luvut näyttivät jopa suomalaisten mittakaavassa. Keskimääräinen Valkohylje kuluttaa 5,5 maapalloa vuodessa, kun suomalaisten keskiarvo on 4,8. Ruokajonokeskusteluissa mainittiin vielä paljon suurempia lukuja. Aikuisena sitä tunsi piston sydämessään tyttöjen pohdintoja kuunnellessa. Me vanhemmat teemme suuret päätökset myös lastemme puolesta: päätämme asumisesta, kierrättämisestä ja ruuasta, ja samalla siirrämme asenteemme tuleville sukupolville.
Kaiken kaikkiaan Ekotekokeko oli sopivassa suhteessa tietoa ja toimintaa: soitinten rakentamista kierrätysmateriaaleista, sokkorata, lintujen tunnistusta ja ruokien alkuperämaiden selvittämistä. Ryhmähenki rakentuu yhdessä tehdessä. Reitin jälkeen ruokapöydässä Valkohylkeet suunnittelivat yhteistä Superpark-reissua palkinnoksi saadun alennuskupongin innoittamina. Akela haarukoi lihapulliaan hyvin, hyvin tyytyväisenä päiväänsä.
Kirjoittanut Eeva Lahdenniemi
